29.1.2017

Siiven tyngät



Miten onkaan haikeaa se, kun viisitoistavuotias esikoinen on jo niin iso ja miten onkaan toisenlaista se tunne eri tavalla. Kun on kehitysvamma. Kun vaipanvaihto, pukeminen ja syöttäminen ei lopu ja haluaisi välillä olla ihan tavallinen teini-ikäisen äiti. Taistella kotiintuloasioista, yökylistä, kylillä notkumisista, kotitöistä ja rahan käytöstä. Säästyn siltä. Me emme riitele mistään, kiukuttelemme tahoillamme.  Välillä otan vastaan hienovaraisia läheisyyden osoituksia, itsekkäästi ajattelen niiden olevan minulle, vaikka olen tietenkin hänelle vain läsnäoleva ihminen. Olemattoman vastakaiun äärellä oma kiintymys ja rakkaus voi joskus taipua mekaaniseksi, velvollisuudeksi, jopa harhaiseksi kuvaksi pyyteettömyydestä. Annan häikäilemättä sankaruuden manttelin laskeutua olkapäille. 

On vain jossain vaiheessa osattava luopua ja työntää pois kotoa. Milloin ne ovat valmiita? Milloin minä olen valmis? Olen jo oppinut jakamaan vastuun, osaan irrottaa, olla erillään ja luottaa. Mutta jos siivet eivät kasva, kuten muilla poikasilla. Silloin pitää kurkistaa pesästä toisen puolesta, katsoa miten pitkä matka on maahan, kylmettyä ja tuupata matkaan, niiden olemattomien siiven tynkien varaan.

Että siinä mielessä erilaista. Onneksi on oksia, joita pitkin voi laskeutua ja nousta. Havuja perkele! Ja ollakseen lintu, ei ole pakko lentää. 



Onnea Kepe 15 vuotta. 


Äiti

11 kommenttia:

  1. Onnittelut Kepelle. Minä herkkis sain kyyneleet silmiin tekstistäsi ja tuosta kuvasta missä yhdessä istutte kivimuurin reunalla sinun emon käsi suojelevasti poikasen ympärillä.

    VastaaPoista
  2. Me äidit ja äitien moninaiset lapset <3 kaikki yhtä rakkaita <3
    minä täällä kipuilen yhden lainalapsen ongelmien kanssa...ja varsinkin sen, kun ihmislapsi on niin yksin maailmassa, jos ei meitä olisi...ei olisi ketään :(
    Isot synttäri halit 15 vuotiaalle!!

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea Kepelle! Voi kuinka kauniisti kirjoitit ❤

    VastaaPoista
  4. Kepelle lämpimät synttärihalit. Ja teille. Puit sanoiksi mitä varmasti kaikki kohtalon vanhemmat miettii. Onnea matkaan eteenpäin, Kepelle ja teille.

    VastaaPoista
  5. Hieno ja liikuttava kirjoitus. Samoja ajatuksia omankin erityisen tulevaisuuteen liittyen. Ei ole helppoa! Mutta kuten tähänkin asti, kaikesta on selvitty, kaikesta. Onnea Kepelle!

    Anu

    VastaaPoista
  6. Liikuttuneena luin tekstisi läpi. Onnea syntymäpäivänä, Onnea Kepelle että hänellä on syvästi tunteva äiti. Niin kaunis kirjoitus. Ja varmasti totta.

    VastaaPoista
  7. Paljon paljon kiitoksia kaikille onnittelijoille ja myötäeläjille. Olette tärkeitä kaikki.

    VastaaPoista
  8. Paljon Onnea ja iloa Kepelle myös täältä ^_^

    VastaaPoista
  9. Onnea Kepelle!
    Täällä samoja pähkäilyjä. Vaikkakin poika vähän nuorempi. Vielä ei tiedä mitä se tulevaisuus tuo tullessaan niin meille kuin pojalle... Itsellä täytyy välillä olla tuplasiivet ja sydämellä suojamuuri..
    Eteenpäin sano mummo lumessa.. Se kai on ainoa vaihtoehto =)

    VastaaPoista
  10. Ollakseen lintu, ei tosiaankaan ole pakko lentää!
    Kepe lentää omassa äärettömässä maailmankaikkeudessaan, josta emme me tavalliset kuolevaiset ymmärrä edes murto-osaa. Onnea Kertulle näin jälkikäteen! t. Taina N.

    VastaaPoista