28.9.2015

Kauraa, räystäitä ja tiiliä



Nyt kun Keimo sai tehtyä kasvihuoneeseen kasvilaatikot reunoille tukista sahaamistaan lankuista, hän  käynnisti traktorin ja haki omalta metsäkuopalta hiekkaa käytävän pohjalle, jotta minä pääsin latomaan tiilet lattiaksi. Naapurin jemmasta saimme muuraukseen tiiliä, joista jäi juuri sopivasti lattiaksi. Tiilien latominen ei ollut ihan läpihuutojuttu, koska tiilet olivat kovin eri kokoisia ja paksuisia ja niitä oli niukasti, joten haljenneetkin oli käyttökelpoisia. Eli kun tarkastelette tulosta, huomioitte tämän ja sitten vasta puhkeatte aplodeihin. 




Viikonlopun toinen projekti oli uusi sadeveden talteenottojärjestelmä eli suomeksi saunan katon räystäs-syöksytorvi-saavi -kompleksi. Katon lape on alaltaan pieni, mutta pisaroista se valtamerikin muodostuu. Kaivosta on siis vesi taas loppu. Viime vuonna se loppui samoihin aikoihin kuin nyt ja tästä voimme jo vetää johtopäätöksen, että vesi tulee jatkossakin loppumaan syksyllä, mutta riittää läpi kesän eläinten vesiin ja peseytymiseen. Alkukesän kasteluun on riittänyt sadevesi. Haemme edelleen juomaveden lähdekaivolta, mutta pesuveden olemme ottaneet omasta kaivosta. Nyt siirrymme taas sadeveden varaan, jota keräämme yhteensä viiteen tynnyriin. Jatkossa voimme käyttää sadevettä (sateisena aikana) suoraan saunan kulmalta ja samalla säästämme muutaman metrin kantamisessakin. 


Vähän rälläköintiä. Kuvan lapsi ei liity tapahtumaan.
Asennusta. 
Tynnyrin pesu se vasta raskasta onkin. 
Testing testing. Ja dilemma: tunkkaako rakennuksen suoraksi vai laskeeko räystästä lisääkseen kaatoa. 

Haistoin kaurankorjuuajan tulleen, kun kuulin naapuripellolla perjantaina puimurin kaurankeruuhommissa. Siispä teroitin sirpin ja kyykin kaurat lyhteiksi. Ne menevät kaloille eikun siis kanoille. Keräsin lisäksi härkäpavut palkoineen kuivumaan. Osassa oli joku pieni ötökkä, mutta suurin osa oli säästynyt vaurioilta. Määrällisesti härkäpapua on vieläkin vähän, mutta enemmän kuin viime vuonna. Säilytämme nämä taas ensi vuoden siemeneksi, joten teoriassa määrän luulisi lisääntyvän.




Lähden nyt Hiphop tunteja vetämään. Tämän syksyn sarjabiisit ovat: 

25.9.2015

Kesäkurpitsatahna



No nyt on niin, että tietokoneesta, josta oli ä hukassa, on nyt koko qwerty-rivi mykkä ja sen lisäksi vielä numerot (sama syy, kun edelliselläkin kerralla). Sen verran haasteellisuutta kerrakseen, että jopa minulle, vanhalle copy+paste-ketulle kirjoittaminen on liian vaativaa. Tilannetta hankaloittaa jonkin verran se, ettei omaan tiliin voi kirjautua, kun salasana sisältää edeltämainuttuja mykäksi menneitä kirjaimia. Mainittakoon kuitenkin, että olen "vierastililssä" tästä huolimatta askarellut itseni jäljellä olevilla näppäimillä sekä edellämainitulla copy+paste-tekniikalla sisälle useiden salasanojen taakse,  kuten facebokiin, spotifyhyn, netflixiin, bloggeriin, sähköpostiin ja wilmaan. Tahtotila. 

Mutta meillä on myös tämä tietokone, joka on jo vanha. Säästän häntä enkä vaivaa turhilla kuvankäsittelyillä (siksi instasta imaistut kuvat)

Satoisaa kesäkurpitsaa on tullut käytettyä monenmoisiin keitoksiin. Viimeisin kehittely poiki alla olevan reseptin. Meillä tykättiin:


Kesäkurpitsatahna

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
2 valkosipulin kynttä
1 dl öljyä
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl seesaminsiemeniä
 nippu persiljaa
1 tl suolaa (tai maun mukaan)


Survo ensin seesaminsiemenet, auringonkukansiemenet, valkosipulit, persilja ja öljy sauvasekoittimella tai kannellisessa silppurissa tahnaksi. Paloittele kesäkurpitsa pieniksi paloiksi ja survo tasaiseksi. Yhdistä seokset ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. 

Käytetään leivän päällä, lisukkeeksi tai peston tapaan pastan joukossa. 








14.9.2015

Hissan kirjoissa



Onni ettei ollut sakset, sanoi mummo, kun puukko silmään putosi.
Tämä sananlasku ei kosketa minua tai tätä tekstiä juuri tällä hetkellä, mutta kuulin sen äskettäin ensimmäistä kertaa ja halusin kirjoittaa muistiin. Tykkään noista sananlaskun mummoista ja akoista.

Tuli mieleen, että tulen tuskin jättämään mitään suurta jälkeä (hiilijalanjen lisäksi) maapallolle. En usko olevani Nobel-palkittu tai -ehdokas, en pääseväni tai edes pyrkiväni minkään maan päämieheksi, luovani mullistavia teoksia millään taiteen alalla, voittavani saati osallistuvani Olympialaisiin tai muuhun maailman luokan urheilukilpailuun, rakentavani tai suunnitelevani rakennuksia tai muita merkittäviä rakennelmia, keksimällä jotain hehkulampun tai googlen veroista, tekeväni tieteen alalla mullistavia tutkimuksia ja löydöksiä, olevani persoonaltani jotain ikimuistettavan erilaista tai löytäväni maapallolta uusia paikkoja tai astumaan ensimmäisenä uudelle planeetalle. Tuskin tulen luotsaamaan mitään yritystä menestykseen, olemaan muodin edelläkävijä tai ikoni, tekeväni itseäni tunnetuksi hyväntekijänä tai edustavani ihmisten toimitatapoja muuttavaa elämäntapaa taikka aatemaailmaa, saavuttavani ammatillisilla erikoisosaamisellani historiaan painuvaa mestarin arvoa, pääseväni valaistumisessa gurun tasolle tai jääväni ihmisten mieleen ulkoisilla tai sisäisillä avuillani. En myöskään ole suunnitellut pääseväni historian kirjoihin tekemällä vuosisadan pankkiryöstöä, murhaamalla jonkun suurvallan presidenttiä tai ketään pienemmässäkään asemassa olevaa ihmistä saati kokonaista kansaa. Junailemalla mittavia petoksia, paljastamalla valtion salaisuuksia, sytyttämällä sotaa, polttamalla jonkun merkittäväksi jääneen ihmisen rakennuttamaa historiallisesti merkittäväksi luokiteltavaa rakennusta, tuhoamalla taideteosta tai ainakaan tarkoituksella sabotoivani kenenkään henkisiä tuotoksia.  

Voi tietenkin olla, että jään historiaan jonkun merkittävän ihmisen vaimona tai äitinä. Mieluummin hyvänä, jos saan valita. 

Tunsin tästä, mieleni hetkittäin raskaaksi tekevästä, jo ennustettavasti unholaan painuvasta osastani huolimatta, kovasti mielihyvää huomatessani, että minä olen perheeni ja eläinteni avustamana jättänyt jälkeeni painaumia eli jälkiä. Jälkiä, jotka painavat minut historiaan ja joita tarkastelemalla tulevaisuuden ihminen voi lukea liikkeitäni, toimintatapojani ja käyttäytymistäni. Jälkiä, jotka nähdessäni muistuttavat minua eletystä elämästäni ja pienien liikkeiden voimasta. 


On pumpattu.
Availtu ja suljettu.
Huilailtu.
Astahdeltu.
Kompasteltu.
Tepasteltu.
Rullailtu.
Laidunnettu.
Märehditty.
Ulostettu.
Ja oiottu.

Keimo aloitti ikkunoiden kittaamisen. Nuhassa (kuuluvassa). Reipas. Kitti loppui kylläkin yhteen pokaan. Lapset narisivat tekemättömyyttä, keksin heille maalaamista taiteiluhenkeen, joka päättyi kriisiin eli hyvin sisäistetty taiteilijan elämän TET-jakso. Narisin Keimolle kasvihuoneen keskeneräisyyttä. Meni sitten metsään tekemään sitä varten lankkuja moottorisahalla. Ihan järjetöntä (tarkoitan, että nuhaisena). Menin itse puolukkaan, mutta keräsin piruuttani kuusi litraa mustikoita. Soitin metsästä Keimolle saman metsän itäisempään osaan, että tulee "vuorille" katsomaan auringonlaskua ja juomaan punkkulasilliset kanssani. Mukavan hetken jakoivat kanssamme hirvikärpäset ja lapset. Molemmat tiiviisti iholla jo vuodesta 2003.

Sunnuntaina oli vaikea aloittaa mitään, siksi päätin kaivaa hevospuomiksi taivutetun sähköpylvään juurineen maasta. Haluan siirtää sen parempaan paikkaan. Pitkän ja hikisen urakan seurauksena tulin siihen johtopäätelmään, että jos haluan jatkaa, joudun hakemaan työ- ja oleskelulupaa sekä viisumia Kiinaan ja lisäksi uusimaan passini. Ja halutessani koko tolpan itselleni, anomaan Kiinan tie- ja sähköverkostolaitokselta lupaa yhden maanpäällisen puhelintolpan poistamiseen Caotanxiang ja  Baicaoyuanxiang kylien väliltä. Katkaseminen saattaa siis tulla helpompana ja halvempana vaihtoehtona kyseeseen.


Kiinalaista keramiikkaa. 

Olen taltioinut lantun kellariin. Jouduin silpomaan kaalikärpäsentoukan tuhoja pois. Voiettä, lanttulaatikko uhattuna. Tällä viikolla korjuuvuorossa punajuuri ja osa porkkanoista. Kyssäkaalia on rouskuteltu huvin vuoksi.

7.9.2015

Kasvimaa 2015


Niin, mitä juontaja- ja selostustöihin tulee, yhteydenotot sähköpostiin.




Tee sinäkin oma esittelyvideo kasvimaastasi ja vinkkaa kommenttiin. 

Ja kiitos ideasta Sininen tupa

P.S. Aion silti pysyä kirjoittamisessa.