23.6.2015

Pesäpäivät

Serkukset

Juhannusta on vietetty vuodesta 1955 lähtöisin kesäkuun 20 – 26. välisenä lauantaina. Tänä vuonna juhannus oli 20. päivä ja alkuperäisen perinteen mukaan sitä vietettiin 24. päivä eli vasta huomenna.  Joten kaikki te, jotka lannistuitte jo viikonloppuna, olette eläneet harhaluulossa; päivän pituus alkaa lyhetä vasta huomenna. Joten loppuu se nirinä nyt. Jaakkokin heitää kylmän kiven vasta kuukauden päästä. Ensi vuonna voi marisemisen kesän loppumisesta aloittaa vapaasti jo juhannuksena (25. päivä) jota vietetään silloin jo huomattavasti lähempänä joulua kuin tänä vuonna. 

(Vaikeaa kirjoittaa juhanniksesta niin, ettei ajattele kaikkia vasta -sanoja vihtana. Hämmentävää.)

Juhannusperinteitä: 

°  suursiivous
°  taiat (naimaonni, hedelmällisyys, sato)
°  juhannuskoivun kiinnitys ovenpieleen
°  saunavihta
°  saunominen
°  tuoreita kukkia ja puun lehviä sisälle 
°  meluaminen ja juopuminen (tuottaa hyvää onnea ja karkoittaa pahoja henkiä)
°  juhannuskokon polttaminen
°  juhannuskuusen pystytys
°  juhannussalon pystytys
°  juhannussiman juonti
°  häiden vietto
°  lipun nostaminen salkoon
°  juhannistanssit
°  veneessä toilailu (hukkumisen vaara)
° silli ja uusi peruna
°  ruuhka ja hermojen menetys (onnettomuuden ja/tai perheriidan vaara)  


Keskikesän auringosta sanotaan, että se on pesässä (aromipesässä?), koska se ei tunnu muutamaan päivään liikkuvan mihinkään. Vuoden pisimpiä päiviä on kutsuttu pesäpäiviksi ja eräät tuntuvatkin ottavan nämä päivät kirjaimellisesti ja aiheuttavan synnytysosasoille maaliskuussa vuosittaisia ruuhkia. 


Kädenvääntö iskää vastaan. Hävisin. Yllättäen.


Meillä on rauha laskeutunut Vehkosuolle ja kesäloma-arki (se ei ole kirosana) on päässyt vihdoin alkuun. Lintsasin tänä vuonna tulomatkan ratsastuksesta, kun Iivarille tarjottiin kyyti perille. Keski-ikäistynyt suikkulainen ei kauaa jaksanut enää kiukuta. Lampaat mököttivät sen sijaan kaksi päivää vajan suojissa peläten uutta tunnistamatonta lajia. Lammasäiti tuhisi hyvin närkästyneenä, kun Iivari kävi sanomassa käsipäivää ovella. Lammaskuiskaaja-Iivarin join-up-taktiikka näyttää kyllä toimivan, sillä porukka lähestyy toisiaan vauhdilla. 




Lipputankoprojektin äärellä on vietetty ehkä kohtuuttomasti aikaa, mutta kannatti se. Kai.

Lapset saivat juhannuksena ukilta vesipyssyt. Tupen pyssy tietenkin hajosi heti ja sen ympärille kehittyi draamaa ja trakediaa ja tulitikkukorjaussarjaa, mutta kotona se saatiin onneksi korjattua pysyväksi polkupyörän pumpulla. 


 


Kovasti kiitos kaikille edellisen postaukseen liittyvistä kommenteista ja juomavinkeistä. Hankin muun muassa sitruunahappoa ja aion nyt kokeilla eri makujen liottamista. Unohdin viimeksi myös kertoa kuusenkerkkäsiirapista, joka onnistui hyvin ja on toiminut erinomaisesti aamumyslin makeuttajana. Maku on kuin kerkässä ja makeutta tulee sokerista. 

 Loppuun muutama Keimon kuva Vehkosuon juhannustunnelmista.









14.6.2015

Onnellisten työlista



Lisään heti tähän alkuun ääniliitteen, jonka avulla voi päästä Vehkosuon tunnelmaan. *(ääniliite poistettu yleisön toivomuksesta "häiritsevänä elementtinä" 27.6.-15)



Ruisrääkkähän se siinä säestää tauotta iltoja ja öitämme. Uutta Vehkosuon faunassa, kivat sille. Se ehkä palasi kostamaan meille nimitettyämme keskimmäistä lastamme Kassea vauvana ruisrääkäksi. Totta puhuen ruisrääkän laulu on lintumaailman sinfoniaa verrattuna silloiseen koliikkiseen rääkkäämme. 

"Se on se meidän uusi vauva, 
nimeä en muista.
Se joskus karjuu niin,
et tippuu pikkulinnut puista."
(Pertti Rasikangas ja Ohilyönti – Meidän uusi vauva)




Lampaat saapuivat viikko sitten. Pilkku on meille tuttu toissakesästä ja kotiutui kahden pässikaritsansa kanssa välittömästi laitumelle. Iivarin tuloa olen siirtänyt muutaman valmennustunnin vuoksi juhannuksen jälkeiselle viikolle. 




Kasvihuoneen antura ja sokkeli (ei vielä kuvissa) on valettu. Nyt työmaa odottaa tiilenhakua.




Askartelin muutaman kalusteen puutarhaan. Grillikuopan viereen tein lavasta sohvan ja pöytäryhmän luo irrotin kahdesta tuolista kulahtaneet, homeiset verhoilut ja liitin ne kahden istuttavaksi penkiksi. 




Olen yrittänyt ratkaista juomaongelmamme tutkimalla Mauste- ja terveyskasvit luonnossa (Holmberg, Eklöf, Pedersen) -kirjaa. Viime syksyllä keitetyt viinimarjamehut on juotu ja välttyäkseni mehujen raahaamiselta ja ostamiselta kaupasta, haluaisin keksiä kesäksi juoman tai mehun, jossa ei olisi pelkkää sokeria ja jota lapset voisivat juoda aamupalalla ja janojuomaksi veden lisäksi. Kirjan kasveja hyödynnetään melkeinpä vain teen muodossa rohdoksen tapaan. Katajasta kuitenkin sanottiin, että siitä voisi saada keittämällä makeahkon juoman. 

Tulos oli hämmästyttävä. Sen vuoksi, ettei se maistunut miltään tai hitusen liotetulta puulta. Seuraavaksi keittoon menee koivun ja viinimarjapensaan lehdet. Sokeriahan sinnekin on lisättävä. Tuo kirja jää minusta hieman latteaksi. Melkein jokaisen kasvin kohdalla tulee tunne, että pitää lähteä etsimään lisää tietoa (aikuisten osasto, luonto ja luonnontiede, hylly 16.7). Eli jos joku tietää hyvän luonnonkasvikirjan, jossa on a) ohjeita b) selkeät kuvat ja c) syötäviä kasveja, suosittele. En halua siis juoda vatsakramppeja vähentäviä mauttomia kasveilla värjättyjä haaleita vesiä. Tarvitsen kirjan, jonka avulla voin paeta luontoon ja elää siellä piileskellen ja gourmet-ruokia syöden ja makunystyröitä hiveleviä juomia juoden (esim. Zombieland -tilanne).



Kepe virnistelee kuvaa ottavalle Kasselle.


Keimo katselee seinän halkeamia. On kaivettava talon kulma auki ja suojattava se roudalta. Halkeamat ovat vanhoja (jonkinlainen silikonihässäkkä siellä on paikkana), mutta vaatii silti pysäyttävän toimenpiteen. 

Keimo teki myös aloitteen ikkunoiden kunnostuksessa. Minä olen, kuten aiemmista kuvista ilmeni, tehnyt kaikkea muuta välttääkseni työn aloittamisen. Aloittaminen onkin vaikeinta siksipä remmiin on nyt helpompi astua, kun osa ikkunoita lepää irrotettuna valmiilla telineillä. Ikkunoiden tippalistoja on uusittava ja luulen tämän jäävän Keimon tehtäväksi, kun taas minä maalaan. Ikkunan sävyksi ehdotin talon betoniharkkoihin sopivaa harmaata ja tähän tuli lopullinen hyväksyntä, kun karmin reunoilta paljastui vanha alkuperäinen harmaa maali. 




Meillä oli eilen pari vierasta ja valvottiin lepakoiden lentelyyn asti. Nuutuneena nukahdin tänään keittiön ahtaalle puusohvalle, heräsin olkapää sijoiltaan puutuneena ja löysin pöydältä työlistan. Tällaista täällä eli hauskaa.


5.6.2015

Kirje rintamalta


Olisi niin paljon kaikkea, mutta nyt kun sitä asiaa olisi, ei vaan ehdi, kun ilta tulee heti aamun jälkeen. Siltä se tällä hetkellä tuntuu. Ja jos mikä täällä sähköttömällä asumisella on hankalaa, niin kaikenmaailman teknologiaviritykset. Otetaan yhteyksiä ja ladataan akkuja akun perään. Turhautuu pelkästä ajatuksesta ja menee mieluummin kantamaan 150 litraa vettä kasvimaalle. Nyt kuitenkin otin kirjoittaakseni (kuusenkerkkäsiirappia keitellessä). Lyhyesti, koska tietokoneen akku (46%) painaa päälle. 

Muistin muuten kerrankin kerkät ajoissa enkä vasta syksyllä – kiitos Harkin Anun tai pikemminkin Anun miehen, joka siitä muistutti facebookissa Rönnin tilalla. Eli en edes itse muistanut.

Olen viimepäivinä katsastanut laitumen lampaita varten kuntoon. Piti mennä niitä lampaita hakemaan, mutta hajosi peräkärrystä pyöränlaakeri. Sille (laakerille) oli viimeinen niitti, kun piti sementtiä jaksaa kantaa Monta-Sataa-Kiloa. Siihen korjaamiseen meni Keimolta sitten yksi työpäivän jälkeinen ilta ja viikkojrjestys nitkahti sijoiltaan. Ei voinut alkaa valaa kasvihuoneen anturaa, mennä ajamaan motocrossia saati hakemaan lampaita. Lumipalloefekti keskellä kesää. Joudumme laakereiden hajoamisesta aiheutuvasta tehtävien kasaantumisesta johtuen viettämään joulua maaliskuun 24. päivä. (Jäljellä 41%. Tästä tule mitään, kun pitää koko ajan kerkkiä sekoitella ja kommentoida kaikkien perheenjäsenten asioita.) 

Kasvimaa piti minua muutaman päivän kiireisenä. Istuttelin sinne siemeniä. Kuvan alle olen luetteloinut mitä. 


Tähän asti on päästy.
Saroissa oikealta vasemalle: valkosipuli, punasipuli, lanttu, palsternakka, mustajuuri, juuripersilja, retiisi, parsasalaatti, punasipuli, sokeriherne, punajuuri, kesäkurpitsa, nauris, ruiskukka (tulossa vielä avomaakurkku, lehtikaali, joku toinen kaali). Päädyissä: salkopapu, ruusukaali, tuoksuherne / jättikurpitsa, maissi. 

Lapset ovat lehdenhakuretkellään poikenneet naapuria moikkaamassa ja saaneet iloiseksi yllätykseksi  muutaman vanhan kuvan lainaan, joissa on jokaisessa pieni pala Vehkosuon historiaa. Pieninä palasina kuultuna talon historia on enemmän kiehtova. Ei sitä kokonaisina paloina ole tarjottukaan. Jännitystä saadaan lisää, kun viestin tuojina ovat lapset. "Sitte se sano, et niit lehmii oli kolme ja se Hilda eli jotain yhekskytvuotiaaks tässä talossa ja sen kissa on jostain ulkomailta." "Anteeksi kenen kissa?" "No sen naapurin, missä me käytiin."
(Oho, 28%. Yhteydet katkesivat, siivilöin kuusenkerkät ja tein Keimolle ja lapsille ostoslistan.) 


Kuvassa talo vielä rakennusvaiheessa, mm. yläkerran erkkeri puuttuu, mutta ikkunan kukista pävtellen asuttuna jo. Valmistusvuosi on uuden tiedon mukaan 1928. Vanha hirsirakennus erittäin liki uutta rakennusta, josta se sittenmmin siirrettiin kauemmas talon viereen oikealle puolelle. 
Kuvassa keskellä talon isäntä ja rakentaja Manne Tikander. Hän oli kertoman mukaan väkivahva mies, "kantoi tukit hartioillaan metsästä".
Kaikki kyläläiset muistavat Mannen vaimon, Hildan, persoonallisena, tomerana, sinnikkäänä ja omanlaisensa huumorin omaavana naisena. 

Kerkän keittoa on jäljellä enää tunti (akkua 21%). 
Miehet ja pojat ovat sellaisia kirjeen kirjoittajia, että joka väliin laittavat kellonaikoja. Kuusi riviä ja aikatiedoite, plim, niin ei nouse liikaa tunteet pintaan. Heitä kiinnostaa oikeastikin tuollaiset faktat, itselläni olisi puolestaan ollut – jos kirjeaikoina markkinoilla olisi ollut saatavilla – kiinnostuskiikarit kaikkia aikatiedotteita kohtaan. Enemmän tunteita vähemmän aikoja. En edes ymmärrä digitaalisessa muodossa ilmoitettua aikaa. 
Kuulostan muuten siltä, että olen joutunut lukemaan kirjeitä kasoittain, sormet pienillä paperihaavoilla. Todellisuudessa kerran yksi poika armeijasta kirjoitti. Menin naimisiin kellonajoista piittamatta. 

Tajusin äsken kirjeajoista haaveillessani, että sieltä tullaan kohta kauppasta pakastepitsat kassissa ja leivinuuni on kylmä kuin ?. Päästin uunia sytytellessä Harri-kissan sisään ja sekoittelin kerkkänestettä. Tunti jäljellä eikä siirapista tietoakaan. Ai niin, kaadoin lasiin myös viiniä. (15%.) 




Ajattelimme pistäytyä huomenna 6.6. lauantaina Maakansafest:lle. Siistiä, että kylillä tapahtuu.

Vielä 14%. Mitäs nyt? 

Yhteydet meni. En saa julkaistua. Apua, enää 6%. Happi loppuu.

xxxxxxx

En kestänyt painetta. Ankkuroin itseni tukiasemaan. Manaan puhelimen yhteyksiä, niitä ei ole. Pitäisi mennä laittamaan sauna tulille ja lapsia nukkumaan. Kuusenkerkän keiton aloittamisesta on mennyt kohta neljä tuntia. Siirapoitumista odotellessa.