30.3.2015

Step by step

Kodin puhtaana pitämisessä on varmasti yhtä monta tapaa ja rutiinia kuin on asujaakin. Siivoamattomuuskin on oma taiteenlajinsa, mutta "minä ja vain minä osaan täyttää astianpesukoneen" kuten eräs ystäväni listasi taannoin pitkän ja onnistuneen parisuhteen yhdeksi teesiksi.

Meillä saa ilomielin muutkin suorittaa siivoustoimenpiteitä ja sehän on selvää, että ne tulee niinkin tehtyä – joskin väärin. Perheenjäsenet ovat ymmärtäneet, että paras tulos tulee, kun vain odottaa ja noudattaa ohjeita. Pitäisi olla minullekin hyvä näin, mutta sitten tajuan, että niiltähän puuttuu oma-aloitteisuus ja otan pienen narinatuokion "Olis kiva kun edes joskus joku muukin tekis täällä jotain...".  

Uskallan 24 vuotta seurustelleena olla samaa mieltä myös ystävän tekemän listan muista kohdista, jotka kuuluivat:
1) Koira tai pari saa nukkua sängyssä 2) Lasit/mukit pidetään kaapissa tietyllä tavalla 3) Wc-paperin kuuluu juosta etupuolelta, ei seinänpuolelta 4) Olen oppinut, että aamulla ei ole pakko puhua (mitään, heräämisen jälkeen ehkä tunnin päästä jos oikein on pakko) 6) Autossa ei kuunnella mainoskanavia, sillä MINÄ en siedä niitä. (Kiitos Tainalle!)

Alla Vehkosuon aamu- tai lähtösiivousrutiinit ykkösestä kymppiin.


1.Vettä sankoon sadevesisaavista   2. Hellalta lämmin vesi
          4. Lämmin vesi pesuvesivatiin   5. Osa kylmästä vedestä kattilaan seuraavaa kertaa varten 
6. Tiskaus   7. Tiskatut astiat kuivumassa
8. Pöytien pyyhkiminen tiskaushuuteluvedellä   9. Lattioiden lakaisu 
10. Lattioiden pesu (edelleen huuhteluvedellä)   11. Likaveden kaato "suodatinjärjestelmään" (myös tässä vaiheessa voi ottaa veden lämminvesikattilaan). 

Kaikki tekeminen tiivistetään mahdollisimman käytännölliseen ja vähän omaa energiaa vieväksi paketiksi. Tämä on vain yksi (ja oikea) tapa. 

Terkuin Kotityranni



P.S. Tein Vesikanisteriin tällaisen kangassuojan, kun sanovat, että vesi pitäisi olla valolta suojattuna. Yllättävän hyvä tulos, jos ottaa huomioon, että otin kanisterista kännykkämitat; korkeus: 2 kännykkää, leveys: 2 näyttöä, hanan paikka: 1 näyttö jne. 

29.3.2015

Kirja-arvonta


Arvontageneraattori arpoi voittajaksi kommentoijan numero 6 (anonyymi). Onnea! 



Olen miettinyt, mitä tehdä kirjoille, jotka jäävät lukemisen jälkeen kirjahyllyyn tönöttämään.
Pidän kirjoista, mutta kaikkien niiden loputon säilyttäminen ei ole järkevää.

Niinpä olen päättänyt pistää kirjat kiertämään ja arpoa tämän blogin kautta silloin tällöin yhden kirjan (maksan myös postimaksun).

Toivon, että arvontaan osallistuvat eivät ole arvottavaa kirjaa lukeneet ja haluaisivat sen mielellään lukea. 

Olkaa hyvä! 
Neljäs arvottava kirja on Paulo Coelhon Portobellon noita (Basar, 2007).


Tällä kertaa arvontaan voi osallistua liittymällä blogin lukijaksi ja jättämällä viestin kommentteihin TAI mikäli olet jo jäsen, pelkkä viesti riittää. 
Osallistua voi 6.4. maanantai-iltaan asti. 

Jotta pysyn laskuissa, en vastaa tällä kertaa kommentteihin. 

Kiitos.

25.3.2015

B-puoli



B-puolella ei todellakaan ole hittejä. B-puoli on a-puolen vastapuolella eli kääntöpuolella ja siellä on normaalisti täytekappaleita. Jotkut hevit tyypit keskittyvät b-puoliin, koska siellä on kovemmat styget. Niitä kun pitää osata tulkita. Voi olla myös b-rappu, B-ajokortti, plan B, b:tasalpaaja ja tietysti Jannika B.

Yksi juttu tähän väliin. Epäreilua, että jotain sanaa käytetään niin paljon, että sen käyttöilo viedään minulta. Ei esimerkiksi voi olla mahdollista, että niin monen ihmisen elämässä on jatkuvasti huikeita eli suuria ja valtavia asioita ja elämyksiä. 
Voisimmeko sopia, että:
 a) Tulevaisuudessa vähennämme sanan huikeeta (huge) käyttöä ja korvaamme yhä enenevässä määrin sen tutuilla ja hyväksi todetuilla synonyymeilla, kuten: iso, tavaton, suunnaton, ennen kuulumaton, hirveä, huima, huimaava, laaja, mahdoton, mahtava, suuri, valtaisa tai valtava.
 b) Mietimme, onko ylisanan käyttö ylipäänsä kaikissa tilanteissa tärkeää. 
Vieroitusoireisiin hyväksi korvikkeeksi sopivia sanoja voisi olla vaikkapa hieno tai mainio. Myös erinomainen, oivallinen, verraton, suurenmoinen, kaunis tai komea ovat käyttökelpoisia. 
On myös toinen rajusti valloilleen päässyt ilmaisumuoto jonka lopun näkisin mielelläni, koska kyllästyminen. Kuten kaiken erilaisen ilmaisun ääressä, ihastuin, koska huumori. Ajan myötä rapisi innostukseni tästäkin, koska liiallinen toisto. Otetaan siis varoen, koska kuolema.

Nyt on niin, että a-puolella saatoin vähän parjata Keimon tekemisiä. Liioittelin kuulemma ja olin kohtuuton. Korjausliikkeenä sisällytän tähän tekstiin mieskehua. Se pitää osata tehdä oikein, ettei tule kehujen määrästä torjuntamuuri eteen. Siksipä laitan kehut vain sulkuihin ja kuvatekstiin. (Keimo kaatoi sunnuntaina puita ja alkoi niistä veistellä meille kasvihuonetta. Siitä tulee varmasti mainio. Suunnitelmia on tehty tähän mennessä tämän verran: 3x4m.)

Alla video, jonka lopussa verraton yllätys jonka sinetöi Keimon, sanoisiko suunnaton, nauruun purskahdus.




Aiheutuuko kenellekään muulle mielipahaa joku sana tai sanonta? Ehkä tässä tekstissä?

23.3.2015

Viikonloppu A-puoli (ei sisällä hittiä)



Lauantaina oli Kassella koulupäivä siksi menimme Vehkosuolle vain la-su yöksi. Aurinkoisen viikon ansioista sisälle oli varastoitunut 10 asteen aloituslämpötila mikä oli viime kertaiseen kuuteen asteeseen tuntuva korotus. Eli takki pois. Toinen myönteinen seikka sijaitsi roskiskaapissa a.k.a huoneilmassa, joka ei ollut ummehtunutta hometta tulvillaan, vaikka Keimo unohtikin ottaa roskikset mukaan plus tyhjentää bioastian kaksi viikkoa sitten lähtiessään. Vateihin rasvakerrostaan keräämään jääneet astianpesuvedetkään eivät saaneet silmiäni kirvelemään kuin korkeintaan siitä ilosta, että jätekään ei pilaannu tähän vuodenaikaan. Ei mieheltä voi kaikkea vaatia. Ei hänkään vaadi naiselta aina (tähän esimerkki, jos sellaisen keksii).
Pakko lisätä samaan sotkuun, että yläkerran kärpäsongelma on lämpenemisen myötä palannut. En tykkää. Onneksi surisijat vaipuvat viilenevää yötä kohti horrokseen, jotta yöllä saa olla laiskan pulskealta tokkuraiselta pörinältä rauhassa. Sängyssä vain vähän hiiren kakkaa. 

Nyt elämme sellaisia hetkiä minun tekemisien kannalta, että varsinaiset työt, kuten maalaus- ja viljelyhommat, ovat vielä kirjaimellisesti jäissä. Sen sijaan on parahin aika tehdä pieniä sipistelyjä, kuten saunan pukutilojen ehostusta. Tuo murheenkryyni, pieni kevythirsinen saunamme, toimittaa kohtuullisesti virkaansa, muttei jaksa motivoida enempiin mukavuutta lisääviin toimenpiteisiin. Koska a) pidän sitä väliaikasena ja b) ei innosta mennä sinne. Saati että pitäisi riisua vaatteet ja astua paljain jaloin. Hyyyyyy. Kylmyys, kosteus ja valoisuus ovat pahasta. Tilannetta ei ole paljonkaan helpottanut periaatteeni jonka mukaan sisustutamiset tehdään mahdollisimman pitkään jo olemassa olevilla materiaaleilla, kun ei olé. Mutta viime syksynä kävimme tyhjentämässä ystävän riihiaittaa, josta tarttui muun muassa pari puulaatikkoa mukaan. Eikö olekin sympaattista, että saimme Aunen pihkalaatikon (<– Huom! Margariini).


Ennen.
Jälkeen.


Ei ollut mikään yllätys, että Vehkosuon pelloilla (paitsi sillä auratulla perunapellolla) oli lunta, koska sinne on satanut kaikki Suomen lumet. Mukavaa se kuitenkin, että hankikanto mahdollisti vaivattoman kuljeskelun ympäriinsä tai vaikka pyöräilyn.




B-puoli tuonnempana tällä viikolla! 













17.3.2015

Hippilippu



Viiri on melkein valmis. Haaveilin tekeväni vanhoista mainoslipusta #viirin joka saisi liehua Vehkosuon uudessa tangossa isännänviirin lailla. Olen kirjoittanut aiheesta näin: "Koska vältän esivalmisteluja lähes kaikilla elämän osa-alueilla, ajattelin vain alkaa hommiin ja katsoa, onko jälki suttaa vai sekundaa. Lohduttavaa se, että kun viiri on kiskottu tankoon, kaikki pienet virheet pehmenevät."  

Ja näinhän se on. Läheltä ei voi tarkastella. Ompelun haasteena oli saada kuviot molemmille puolille. Lipun ohuen liehuvan olemuksen säilyttääkseni päädyin ompelemaan kuviot "reikään". Käytännössä niin, että ompelin kuvion (kukan) kankaaseen ja leikkasin sen esille toiselta puolelta. Toinen haaste oli lippukankaiden väriköyhyys sekä mainosteksti, mikä piti saada piiloon. Aion lisätä vielä pari kukkaa. Lopputuloksen väri on mielestä aika karmea, mutta juuri siksi niin minua (ei-elegantti, impulsiivinen). 

Alitajunnastani sinkoilee haaveita omituisessa järjestyksessä, minullekin yllätyksellisessä muodossa. Kauan sitten uhkasin teipata sähkönsinisen volkkarimme täyteen hippikukkia, mutta toiminnan sijasta alistuin systeemiin (kun en saanut lupaa). Ja sitten tuli myös retro alepaan ja robinhoodiin ja sain unikkopuistatuksia ja näin froteisia painajaisia. Tavalla tai toisella visio paremmasta maailmasta kuitenkin toteutuu. 
(P.S. En vihaa retroa.)



L'anarchie c'est l'ordre – Anarkia on järjestystä

Peace!


10.3.2015

Hanskahepuli



Kausi avattu, viikonloppu Vehkosuolla koettu. Luottoauraaja kävi raapaisemassa tien etukäteen lumesta auki. Emme silti perjantaina tienneet, kuinka tietä pitkin pääsemme perille, mutta ei matka niin pitkä päätieltä ole, ettei sitä jalkaisin olisi hätätapauksessa talsinut. Alku näytti tien osalta niin hyvältä, että toiveikkaana kaasutimme eteenpäin. Leudon kelin vuoksi tien pohja oli kuitenkin muuttunut sohjoksi ja upottavaksi, jotta jumiinhan sitä jäätiin. Ulostauduimme autosta tilannetta miettimään ja vapautimme samalla koirat (pihaan oli enää muutama sata metriä), jotteivat ne päätä meidän tilannetta tuumaillessa nautiskella autossa viikonloppueväitämme. Yllättäen toinen niistä, Eva (14 vuotta), lähtikin korvat lerpattaen painamaan tietä pitkin väärään suuntaan, pois päin Vehkosuolta. Ei päätään kääntänyt eikä vauhtiaan hiljentänyt, kun sen perään ihmeissäni huusin. Olin kuulevinani sen huutavan mennessään "EI IKINÄ ENÄÄ TÄNNE!" Mietin sen lepattavia korvia ja hengenhätäistä juoksua seuratessani, että mistä moinen trauma. Viimeisen näköhavainnon kaikottua jäimme mykistyneenä tuijottamaan horisonttiin. Kului kymmenen hidasta ja hiljaista sekuntia, joiden aikana näimme kukin omanlaisemme vision eläkeläiskoiran epäonnistuneesta kotiinpaluusta. Sitten tapahtui seuraavaa: Ensin näkyi pomppiva piste, sitten suureneva karvapallo joka sai lepattavat korvat. Sieltä se palasi laukaten yhtä vimmattua vauhtia, tuli perseen alla, pitkin tietä, koko pitkän matkan, meidän luokse, meistä ohi, pihalle. Matkallaan huutaen: jeeeeEEEEeeeeee!!! Heh, naurahdimme huojentuneina; Evalla olikin vaan hanskahepuli! (Evalla on tapana oikein kunnolla ilahtua kerran tai kaksi vuodessa ja varastaa joltain esim. hanska, riepotella sitä sekopäisenä niin kauan, kunnes joku muu pilaa ilon innostumalla myös.) 

Takaisin auto-ongelmaan siis. Onneksi yksi miesvoimalisä riitti irrottamaan auton liikkeelle ja eikun vauhdinotto ja samalla myötätuulella pihaan asti. Poukkoilevalta ja mongertavalta auton hallinnalta ehdin matkan varrella huomata, että nyt vilistää maisema väärällä kohdalla ikkunoiden takaa ohi. Sellainen tunne oli muutenkin, että  nyt ei kyllä routa eikä paljon muukaan aja porsasta täältä kotiin, sillä lopputie, jota pitkin pihaan ajoin, kulki pitkin perunamaata. Kerran oli syksyllä sellainen olo, että jotain unohtui, niin nytpä muistin, aurauskepit.

Mutta ei siinä, minä sytytin uuneihin tulet ja aloin ihmetellä seinällä valuvaa kosteutta ja vahtia lämpömittaria, josko se kohoaisi edes kymmeneen viikonlopun aikana ja Keimo alkoi irrotella akkua autosta, käynnistellä traktoria, rakennella tsi-perälevyä ja siirtää tietä muutaman metriä pohjoiseen päin. Viimeisteli vielä pistolapiolla, koska lumilapio "EI AINAKAAN MINUN JÄLJILTÄ OLLUT MISSÄÄN". Saunassa illalla tarkemmin ajateltuna muistin, että se oli jäänyt yhdelle työmaalle tänne.

Aijettä oli kuitenkin kivaa. Kuunnella yöllä metelöimättömyyttä. Tottua hiljakseen nokeutuviin käsiin ja virttyneisiin hihansuihin. Suorittaa jääkylmiä kasvopesuja ja haroa takkuisia hiuksia sormilla. Haistella uunista pöllähtävää savua. Ihastella lasten mielikuvituksekkaita leikkejä. Syödä reunoilta palanutta pitsaa. Sulatella kohmettuvia jäseniä hartaasti saunassa. Sukeltaa illalla hengitys huuruten peiton alle ja herätä aamulla huuruisesta ikkunasta hohtavaan valoon.  


Koko Suomen lumet ovat Vehkosuolla.
Perunamaalta siirretty tie.


Föhn-tuuli puhalsi niin, että ruoho vilkkui sunnuntaina ja tiekin kesti poistumisen. Perunoita istutamme varmasti jo maaliskuussa, koska perunapelto luonnollisesti sulaa aurauksen alta ensimmäisenä. Eli loppu hyvin kaikki hyvin.
Kivimysteeriä ihmetteleville kerron, että sängyssämme oli ainoastaan kilo hiirenkakkaa (se on aika monta papanaa). Yksi uusi kivi löytyi puukengästäni. En ajatellut nostaa siitä syytettä. Olkoot. Niin, ja kaivoista tuli vettä. Pimeässä näytti melkolailla kirkkaalta. 

Terkuin: Ehkä vähän väsynyt, mutta tyylitajuinen.





1.3.2015

Istutuksia ja ajatuksia


Ensimmäiset siemenet on jemmattu. Multaan upposi maltillinen määrä paprikan-, ruusukaalin- ja chilin siemeniä. Sanomalehdestä taiteltavan bioroskiksen ohje taipui kivasti miniatyyrimuotoon hajoavaksi paperiruukuksi. Ohjeeseen pääset kuvaa klikkaamalla. 




Toivon, että istutettavien kasvien määrä selkeytyy vuosi vuodelta, jotta vältyn ylimääräiseltä työltä, saan maksimisadon hyötykäyttöön enkä viljele turhaan sellaisia lajeja, joita emme syö. Viime vuonna totesin, että purjon viljely on siihen nähtyyn vaivaan turhaa. Purjo on muutenkin laskettavissa maustekasviksi, siitä ei rakenneta itsessään ruokaa (purjokeittoonkin laitetaan yleensä perunaa). Säilyvyyskin on niin ja näin. Kuivattuna siitä häviää makua ja pakastimessa on rajoitetusti tilaa ja käytän senkin vähän mieluummin marjoihin. Sen sijaan aion nyt laittaa sipulia vaikka monta vuotta olen kyseenalaistanut sipuli sipulista viljelyn järkevyyttä. Haluan kokeilla, onnistuuko jättisipulin tai kiinansipulin kasvattaminen siemenestä (esikasvatus). Ne pitäisi laittaa nyt tulemaan. Viime vuonna sain paljon palsternakkaa, jota on edelleen melko paljon. Sillä ei myöskään ole sellaista perusmenekkiä voimakkaan maun puolesta kuten esimerkiksi perunalla, punajuurella ja porkkanalla. Punajuurta, porkkanaa ja juuripersiljaa on vielä kellarissa jonkin verran. Lantun kanssa haluaisin viimein onnistua. Nauriskin olisi kiva. Näiden kanssa meinaa olla tuholaisongelmia. Viime vuonna istutin epäonnistuneelle lanttusaralle pensaspapua ja sain ison sadon, ryöppäsin, pilkoin ja pakastin ison muovikassillisen palkoja. Papuakin on selkeästi liikaa. Kurkkua haluaisin sen verran, että saisin säilykkeeksi asti. Sokerihernettä voi olla vähemmän, jotta sen ehtii tuoreeltaan syödä ja hernettä niin, että osa jäisi kuivattavaksi. Sitten lisäksi mm. kesäkurpitsaa.

Ja se kasvihuone...

Tämä taulukko on www.kotipuutarha.fi -sivulta