15.5.2014

Esiripun takana



Muutama leudompi sadepäivä ja pieni vilaus aurinkoa tarkoittaa sitä, että se räjähtää käsiin. Sen kasvua ei voi enää hillitä ei hallita. Se on villli ja vallaton, uusi, vastasyntynyt, puhdas ja ihmeellinen. Kasvun ihmemaa. 

Kevät yllättää nopeudellaan, mutta luulen sen johtuvan kokemattomuudestani. Minulla ei ole vielä vuosittaisia rutiineja, joiden rajoissa voin antaa itää, versoa, kasvaa ja kypsyä omaan tahtiin. Minä elän ja katson maailmaa time-lapse kuvin, koen jatkuviä häh-elämyksiä. Mutta vielä minä sen kesytän; luon tapoja joiden ansioista voin istua katsomoon ja rekisteröidä joka hetken. Tunnen olevani aika lähellä (noviisin ensimmäinen virhe).

´´Näyttämöllä tomaatit ovat kouliutuneet perimmäistä edeltävään paikkaan, odottavat jo innolla enskaria. Paprikat eivät ole yltäneet vielä roolinsa mittaan, yltävätkö koskaan, mutta avomaakurkut paneutuvat, kuten aina, ammattitaitoisin ottein. Purjo poukkoilee sinne tänne näemmä ohjaajan kokemattomuutta. Samasta syystä ruusukaali vain pönöttää, poukkoilu on sen mielestä amatöörimäistä. Kesäpäivänhatut näyttävät masentuneen paikanvaihdosta, eivät näytä ymmärtävän sivuroolin suuruutta (näyttämöpsykologi on pyydetty paikalle). Kurpitsa kasvaa roolissaan vähin äänin, kokenut eläytyjä sekin. Kaikki tietävät ja tuntevat kurpitsan läsnäolon, mutta siitä ei haluta puhua sillä se edustaa kauden loppua``

Perhe-elämä on loppumattomia näyttämöharjoituksia. Kuin repeatilla käsikirjoitetaan, jaetaan roolit,  luetaan läpi, mennään läpi lavalla ja lopulta kenraali. Aina uudestaan. Esirippu ei ehkä koskaan aukea, mutta se ei ole edes tärkeää. Elämä lavan takana on. Se on sitä, että unohtaa hetkeksi omat asiat ja kuuntelee sitä toiselle tärkeää juttua. Oppii itse jotain uutta eläytymällä toisen rooliin. Omaa mielipidettä saa säästellä ja neuvojen antamista varoa. Kyseenalaistaminen ei ole tarpeen sillä kuuntelu ja kiinnostuminen kysymyksin auttaa toista ratkaisemaan ongelman itse. 

Ajatuksissamme nyt:

puut
hyötypuutarha
pallot
hevoset
kuntoilu
monster hight
oma olo
linnut






4 kommenttia:

  1. Hyvänen aika miten kivoja blogeja voi löytyä, kun hieman selailee :) Upeita kuvia osaatottaa ja tehdä. Mielenkiintoista elämää. Me Mörököllitkin elelimme omavaraisesti kanoinemme, silloin kun lapsemme olivat vielä kotona. Nyt ei hyötytarhaa juuri ole. Kirjaudun seurailemaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hip hei ei niin tylsä mörökölli. Kiva juttu ja kiitos!

      Poista